Koukkupolvi kompuroi eli tarinaa Buff Trail Tourista 2021, osa 3 Hikinen Ylläs

 Hikinen Ylläs 37

Äkäslompolo oli tuttu paikka tunturisuunnistuskisoista ja hiihtolenkeiltä. Aika moneen kertaan on tullut kavuttua Isometsän nousu ylös ja kierrettyä tunturi Ylläsjärven kautta. Samoin oli Pirunkuru joskus perheen kanssa käveleskelty ylös maisemia ihaillen. Ainoastaan Yllästunturi oli reitiltä huiputtamatta. Sain jo etukäteen varoittavat kommentit Yllästunturin alamäestä, jossa voi juosta etureidet muusiksi. Kävin kerran harjoittelemassa Teijon laskettelurinteessä alamäkirullausta 10 x ja pitihän se ylöskin kavuta.

Nousukulmaa löytyy!

Huh hellettä

Autoporukassa oli 66, 37 ja  Nuts300 osallistujia, joten tiedossa oli viikon laatuloma Ylläksellä. Kaverin tilava mökki oli käytössä, joten jokainen sai vielä oman nukkumanurkkansa.

Pe kävin tutustumassa pikku pätkään Kesänkijärveltä Kellokkaan opastuskeskukseen ja takaisin, hyvin juostavaa mäkeä. Keli oli sopiva, 20-23 astetta ja juoksu maistui.

Sääennusteet lupasivat kisapäivälle aurinkoista hellesäätä, joten reissusta tulisi hikinen taivallus.

Taktiikkana oli tällä kertaa ottaa rauhassa Isometsän nousun päälle ja sitten kiristää vauhtia Yllärven huoltoon asti. Lähtöä odotellessa imaisin geelin ja juotavaa sekä yritin pysyä varjossa. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja mittari näytti 28 astetta. Olin saanut kämppikset huoltohommiin ja lähdin liikkeelle yhden lötkön taktiikalla (pakolliset 2 muuta lötköä olivat kyllä tyhjinä liivissä:)). 

Startin jälkeen löytyi nopeasti sopiva porukka, jonka matkavauhti tuntui sopivalta. Isometsän nousu (140m) mentiin sopivan rauhallisesti. Päällä laitoin koneeseen lisää vauhtia eikä kukaan halunnut lähteä seuraksi. Juoksu kyllä sujui, mutta helle jotenkin uuvutti, vaikkei sitä kisan tuossa vaiheessa oikein tajunnut. Join 20min välein n 1,5 dl urheilujuomaa ja geelin 10km:n välein. 

Tunturijärven ohituksen jälkeen edessä alkoi vilkkua selkiä ja sehän tietty helpotti matkantekoa. Ylläsjärveä lähestyttäessä yksi kaveri pudotteli alamäessä aivan heittämällä ohi. Katselin kateellisena tuota nuoruuteni vauhtia. Yllättäen ylämäessä saavutin tämän hurjastelijan ja menin saman tien ohi. Kukin etenee näköjään omilla vahvuuksillaan:)

2km takana, vielä naurattaa. Kuva: Tuomas Kari

Ylläsjärven huollossa (16km) ohitin pari juoksijaa, kun sain vaan uuden lötkön ja jatkoin samantien matkaa. Edessä oli kivikkoinen kapuaminen Yllästunturin huipulle, yhtenäistä nousua kunnioitettavat lähes 500m. Nyt alkoi auringon porotus tuntua, kun ei ollut varjoa missään. Matkantekoa helpottivat 100 ja 160km:n taivaltajat, jotka moikkailivat heitä ohitellessani. Rinteessä joku katsoja huusi, että olet kuudentena. Aattelin, että ei perhana, voiko pitää paikkaansa. Luulin, että sijoilla 10-15 liikutaan. 

Huippu tuli vastaan kohtuu hyvävoimaisena ja sitten alkoi alamäki. Eka kilsa aika tasaisena, mutta sitten tie muuttui asvaltiksi ja oli JYRKKÄ! Voi hyvää päivää sitä sipsuttelua ja koukkupolvipudottelua, millä yritin päästä mäkeä kunnialla alas. Aina kun mahdollista, niin juoksin sorareunalla, missä jalka vähän luisti eikä isku ollut kovaa. Sama alamäkikiituri humahti uudelleen ohi kuin paraskin surmanajaja, enkä enää muutaman minuutin päästä nähnyt koko kaveria. 

Lopulta alamäki loiveni ja pääsin takaisin metsäpoluille ennen Kellokkaan (23km) huoltoa. Siinä alamäessä pannutin sitten kunnolla. Ehdin miettiä vain, että laita suu kiinni, ettei mene hampaita poikki. Kiviä oli joka puolella, mutta onneksi vain polvi, kämmen ja olkapää ottivat isoimmat osumat. Syljeskelin isommat hiekat suupielistä pois ja matka jatkui. Huuto kuului varmaan Kellokkaalle asti. 

Taas nopea huolto ja matka jatkui jo perjantailta tuttua alamäkeä kohti Kesänkijärveä. 

Hiipumisen elkeitä       Kuva: Tuomas Kari

Kellokkaan alamäen jälkeen pitkoksilla            Kuva: Tuomas Kari

Tuomas Kari oli kuvaamassa kilpailijoita ja kannusti kovasti meikäläistäkin. Tiepätkällä kohti Kesänkijärveä alkoi mies ja nuppi pehmetä. Tajusin, että yrityksestä huolimatta vauhti on vaan nipin napin alle 5min/km, vaikka baana on tosi nopeaa. Yksi hyytynyt nuorimies tuli ohitettua kannustusten kera, mutta ei sekään auttanut. Ajattelin, että kohta pääsee kävelemään Pirunkurun nousua, niin helpottaa. Melkoinen aivopieru!

Sain heti nousun alkaessa kiinni saman alamäkikiiturin ja kävelin ohi. MUTTA MUTTA, mä en jaksanutkaan kävellä, vaan eteneminen muistutti hiipimistä. Puolivälissä kurua naisten kärki käveli miesseurassa ohi ja mun oli pakko jäädä nojailemaan polviin, että jaksoin jatkaa kävelemistä. Pirunkurun konttaaminen kesti yli 20 min ja päällä ajattelin, että nyt on vaan alamäkeä 7 km maaliin. Pari kilometriä meni ihan ok, mutta sitten loppui kaikki virta koneesta. Kävelin välillä loivaa mäkeä ja lopulta tasaistakin pätkää. Pari juoksijaa meni ohi, mutta ei ollut mitään jakoa pysyä kyydissä. Äkäslompolojärven rannalta on kyllä sellainen kuva, jossa tajunta ei kauheasti virtaa. Siinä kohtaa kuitenkin ymmärsin selviäväni maaliin.

Tummunut katse Äkäslompolojärven rantapolulla, kuva Rami Valonen

Loppusuoran kannustus auttoi ja maalissa nojailin pitkään aitoihin, kunnes pystyin jatkamaan huoltoteltalle. Todennäköisesti hieman liian kovaa väli 5-15km ja liian vähän juomista. Toisaalta melkein kaikki hyytyivät, joten hellekeli oli vaan aika raju ja reitti kulki vielä pitkät pätkät avotunturin paahteessa. Ai niin 3.34,18, miehistä 6. ja kaikista 8.

Strava-kommentit heti kisan jälkeen: Oli aika tiukka keikka, 28 lämmintä ja Pirunkuru kesytti miehen. Maaliin kuitenkin. 

3km maaliin, jutut vähissä. Kuva: Rami Valonen

Mutta hauskin juttu oli tässä vaiheessa, että olin Buff Trail Tourin kokonaiskisassa toisena. Buum!! Kärkijuoksijoista osa oli nautiskelemassa 66 ja 100km:n maisemista, mutta eihän sitä kukaan jälkikäteen muista:)

1km maaliin, molemmat jalat melkein ilmassa. Kuva: Tuomas Kari