Koukkupolvi kompuroi eli tarinaa Buff Trail Tourista 2021, osa 4 Aulangon tornit


 Aulangon tornit

Ylläksen jälkeen muuta urheilua

Ylläksen kisasta (10.7) palauduin nopeasti ja Äkäslompolossa tuli jo reenattua elokuun lopun SM 800m ratakisaa varten. Tiesin, että kolmen viikon aikana on aika hankala tehdä polkujuoksijasta maileria, mutta yrittänyttä ei laiteta. Siis palauttavien polkulenkkien jälkeen jo ke 5 päivää kisan jälkeen 10 x 300m kovaa. Tuntui pahalta eli siis aika hyvä kulku.

Ajelu etelään ja kaksi viikkoa aikaa viritellä konetta. Juoksin syksyllä 2020 ekan kerran 800m kilpaa ja nyt oli siis toinen yritys. Laskeskelin, että kolme hyvää harjoitusta ehdin tekemään. Eka happoreeni 3 x 400m  täysillä tuntui just niin hirveältä kuin muistinkin, mutta tiesin että se toimii. 4 päivää myöhemmin 5km kovaa 17.46 (3.33/km) ekat 3km helposti ja paria viimeistä piti puristaa. Ja vielä toisen kerran 3 x 400m täysillä (66, 68 ja 67s). Sen jälkeen tiesin, että olen aikalailla vuoden takaisessa vedossa. 

Jotain kivaa siinä on!

Juoksin Mikkelin SM-kisoissa vain 800m. Alunperin olin ajatellut myös 5000m kisaa, mutta järjestäjät käänsivät aikataulun ympäri ja 5000m olisi pitänyt juosta ensin ja muutamaa tuntia myöhemmin 800m. Ei mitenkään onnistuisi minulta. Kisassa kärkikaksikko lähti heti paukusta niin kovaa, että päätin jo takasuoralla, että tuohon vauhtiin en lähde. Eka kierros noin 71 sek, eikä tunnu pahalta. Vielä takasuoran alussa aprikoin, että lähtiskö nyt ja yrittäisi vielä tavoittaa kärkikaksikkoa, mutta en uskaltanut. Passailin neljäntenä ja luotin loppukiriin. Jostain syystä se on viime vuodet toiminut. Niin nytkin ja pronssia kouraan ajalla 2.20,3.



Mikkelin stadionmonttu






















Elokuussa päätin jättää väliin sekä Nuts Pyhän 21 ja syyskuun alun Nuuksio Classicin 42 ja keskittyä harjoitteluun ja SM sprinttisuunnistukseen. Kaikki sujui hyvin lukuunottamatta pahaa niskajumia, minkä vuoksi täytyi jättää väliin Western Village Trail Run 25km Raaseporissa. Viikkoa myöhemmin kävin nautiskelemassa Paraisilla Saaristo Trailin 20km, jota mainostettiin Suomen kovimmaksi kisaksi nousumetrien suhteen. Taitaa ollakin 20km/800m nousua, suosittelen.

Luottokenkä Salomon Slab 3 Ultra ja kisaeväät


Kärkikolmikko Paraisten kallioilla, Yvonne Gunell vetää letkaa














11.9 kisasin Juvalla Sprinttisuunnistuksen SM-kisoissa. Aamupäivän karsinnat juoksin rennosti ja sain lähteä finaaliin viimeisenä. Finaalissa pystyin lähes virheettömään suoritukseen ja tuloksena oli kultamitali. 

Korkeimmalla pallilla on aina kivaa!



Seuraavana päivänä juoksin suunnistuksen SM-viestissä Mikkelissä, vaikka olin jo polvivaivan vuoksi päättänyt pysyä pois metsästä. Joukkuetoverit puhuivat ympäri. Suunnistusharjoitusten puute kyllä näkyi, eikä eteneminen ollut niin sujuvaa kuin aiempina vuosina. Tulin kolmentena vaihtoon kakkososuudelta, mutta ankkurimme suunnisti hienosti ja viikonlopun toinen mestaruus oli tosiasia. Siinä tuli yhdessä viikonlopussa vedettyä pakettiin koko suunnistuskausi. 🏆🏆

Aulanko Tower Trail 22km


Elo-syyskuu oli kulunut yleisurheilun ja suunnistuksen parissa, joten nopeusominaisuudet oli viritetty huippuunsa. Mäkien kiipeäminen oli jäänyt vähemmälle ja se vähän arvelutti. Olin käynyt elokuun loppupuolella juoksemassa reitin alku- ja loppuosan, joten nousut eivät tulisi yllätyksenä. Takalenkillä 7-15km reitti oli tasaisemman näköistä. 
Tulin viime tipassa kisapaikalle 30min ennen starttia, koska kaveri oli hakenut numerot jo perjantaina. Auto parkkiin, nauhat kireälle ja vessajonoon. No siinähän se verkka-aika meni jonossa. Ehdin huitaisemaan sellaisen 3min lämmittelyn ja mulle normaalit koordit ja avaukset jäivät tekemättä. Viivalla näkyi jo aika paljon kauden varrella tutuiksi tulleita kasvoja.

Porukka lähti aika räyhäkkäästi liikkeelle paukusta ja oma sijoitus oli muutaman sadan metrin jälkeen noin 30. Ekassa pitkässä nousussa tuntui, ettei ainakaan yhtään kovempaa kannata vetää. Päältä lähdettiin saman tien pitkään laskuun, jossa vielä pari kaveria rullaili ohitse, mutta sitten jono rauhoittui. 3-6km tuli juostua vähän löysästi jonon jatkeena, mutta kapeilla poluilla ohittaminen olisi vaatinut vähän aggressiivisuutta ja sitä ei nyt löytynyt. Sen sijaan tuli höpistyä niitä näitä porukan kanssa ja tietysti kompuroitua pari kertaa malliksi nuoremmille ja notkeammille.



5km kohdalla jonon jatkeena, kuva Miska Koivumäki

Kuva Miska Koivumäki



6km:n jälkeen tiepätkällä laskettelin ohi jonosta ja muutama kaveri kurvasi lyhyemmälle 13km lenkille, joten baanalla oli taas tilaa. Juomaliiviä en ollut ottanut mukaan, vaan tyhjän lötkön ilman korkkia sekä evääksi geelin ja pari vihreätä kuulaa. Sen verran huollossa (7km) kesti veden kaataminen lötköön ja siitä juominen, että naisten kärki Annastiina kipaisi ohi ja vaikka takalenkillä kuinka yritin, niin sinne se selkä hävisi 12km kohdalla. Oma vauhti tuntui hyvältä ja ohittelin miehiä tasaiseen tahtiin niin, että toiseen huoltoon (16km) saavuin sijalla 16.

Aulankojärven rantapolulla n 14km kohdalla, kuva Jari Anttonen




Jaksaminen tuntui hyvältä ja vihreä kuula upposi rantatiellä ennen nousupätkää. Kuukautta aiemmin koejuostessani lenkkiä eksyin tuossa nousu alkuvaiheessa, mutta nyt tajusin, mistä reitti kulkee. Oli välillä melkoista mangrovejuurakkoa, mutta kelin ollessa kuiva, niin askel piti hyvin. Lyhyemmän reitin juoksijoilta tuli välillä kannustusta, mutta vastaavasti alamäissä piti yrittää huohottaa sen verran kovaa, että hitaammat ehtivät väistää. Kaikki eivät ehtineet, anteeksi neiti/rouva x:lle, jota tönäisin pois tieltä ennen tornille saapumista. 

Torninousussa houkutti ottaa muutama kävelyaskel, mutta en kuitenkaan sortunut sellaiseen pehmoiluun, vaan annoin keuhkojen vinkua kunnolla. Tornin juurelta alamäkeen käännyttäessä tajusin, että enhän mä ole lainkaan kuollut, joten loppukiri voi alkaa tästä. Viimeiset 2 km sain puristettua alle 4min vauhtia ja loppusuoralla ohitin vielä yhden nuoren miehen. Maalissa olin uupunut, mutta en rättiväsynyt. Aika 1.47,21 ja 14.miehissä, naisista Erkkilä ehti edelle. Tavoite oli alle 1.50 ja se toteutui. Samalla toteutui myös kutsupaikka Vaarojen maratonille, koska olin Buff Trail Tourin kokonaistuloksissa 10 sakissa kolmen parhaan tuloksen kanssa. Nyt on paikka hankittu ja Grande Finaale odottaa! Koskaan en ole Kolin poluilla juossut, mutta reittikarttaan on tullut tutustuttua.

Hymy vai irvistys, kuva Miska Koivumäki









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koukkupolvi kompuroi eli tarinaa Buff Trail Tourista 2021, osa 5: Vaarat on selätetty

Koukkupolvi kompuroi eli tarinaa Buff Trail Tourista 2021, osa 1 Karhunkierros

Koukkupolven kausi paketissa. Mitä tuli tehtyä ja miten se meni?