Koukkupolven kompuroinnit 2022

Kotipoluilla

Bergamon maisemissa

 Huhtikuun lopulla korona lopulta löysi minut ja polkukauden avaus siirtyi ekan kerran. Takana oli hyvin sujunut talvikausi ja pääsiäisen juoksukeikka Bergamoon.

Toukokuun puolivälissä kävin suunnistamassa SM-sprintin Jyväskylässä ja sain 🥇kaulaan sekä akillesjänteen kipeäksi.

Kolme viikkoa pyöräilin ja yritin hoitaa akillesta kuntoon. Ei tullut. Kokeilin sitä legendaarista viimeistä vaihtoehtoa; nauhat kireelle ja porukalla vetoja stadionilla, kyllä siinä pienet kiinnikkeet irtoaa. Ei irronnut, mutta pohkeeseen tuli 7cm repeämä🥵.

Keppitauon jälkeen taas fillarin selkään ja jumppaa pohkeelle. Akilles muuten oli terve viikko repeämän jälkeen. Kauan odotettu ensimmäinen juoksukokeilu oli 13.7, ei kipua, vaan pelkkää hymyä🤩😁.

SM-trail, ikämiehet 10km, Virrat

Parin viikon varovaisen hölkkäilyn jälkeen pitikin alkaa tutkailemaan syksyn kisakalenteria. Ajattelin tietty kunnianhimoisimman vaihtoehdon kautta: Nyt voisi vielä saada BTTF:n 4 kisaa kasaan. Ja siihen alkuun ikäihmisten polkuSM kymppi Virroilta sekä väliin Raaseporin WVTR 25km. Siis 6 kisaa kahdeksaan viikkoon ja matkaa 165km. Ai niin ja sinne toiseen vapaaseen vkonloppuun suunnistuksen SM-viestit. Ja sit mennään😅🏃‍♂️

Pyhän maisemat

6.8 Virroilla alkaa syksyn urakointi. Mukavan nopeaa ja helppokulkuista polkua parin kilometrin haastavammalla pätkällä maustettuna. Hyvä juoksu ilman kipuja ja 🥇kaulaan. 

Nuts Pyhä 21km 13.8

Pyhätunturille matkasin tyttären kanssa yöjunalla. Reissu sujui jouhevasti, kun liitäntäkuljetus vei Kemijärven asemalta suoraan hotellin pihaan. Tätä kannattaa harkita jatkossakin, yöt junassa ja päivät tunturissa:)

Pyhän huippu siintää

Perjantain kävely- ja hölkkälenkin aikana selvisi, että alku- ja loppumatka reitistä oli melkoista rollaatoribaanaa. Perälenkillä sitten kivisempää ja komeata avotunturipätkää.

Kisa-aamuna sopiva jännitys ja paukusta kirmattiin laskettelurinteeseen. Aika nopeasti piti laittaa kävelyksi ja vähän huolestuin reisien jaksamisesta. Muutaman kilometrin jälkeen vauhti tasoittui ja löysin sopivan vauhdin pikkuporukasta. Ekaan huoltoon (6km) Karhujuomanlammelle kiivettiin jo reipas nousu.

Puolimaran poseeraus

Sen jälkeen polku muuttui radikaalisti kivikkoisemmaksi ja nousu vaan jatkui. Muut porukasta ja tippuivat ja saavutin edellämeneviä. Kun 8km jälkeen käännyttiin laskuun, niin sinne se selkä hävisi.

Puolimatkan huollossa täytin lötkön ja lähdin kapuamaan kohti Laakakeroa. Sain taas selän näkyviin, mutta noiden kuvien kohdalla alkavassa laskussa jäin taas minuuttikaupalla nuoremmista kisailijoista.

Viimeisen vitosen alkaessa matka alkoi tuntua reisissä. Pyhätunturin päälle kipuaminen oli enimmäkseen kävelyä ja hienossa nurmikkoisessa loppulaskussa rullaus vaihtui köpöttelyyn. Maalissa kuitenkin sub 2h ja kunniakas 5.sija. Kauden BTTF pistesaldo oli avattu.

Sunnuntaina vielä nautinnollinen vaellus Pyhätunturin poluilla ja ilman kiireen häivää yöjunaan Kemijärveltä.

Hymynaama

    

WVTR 25km, Raasepori 20.8

Tämä kisa olisi pitänyt jättää pois kalenterista, mutta mutta... Olin saanut siirrettyä osanoton viime vuodelta ja pakkohan tuohon naapurikaupunkiin oli lähteä.

Kesän ainoa kisahellekeli teki reissusta rankan. Alussa kärkeen kirmasi Esa Lehti ja jäin suosiolla kakkosporukkaan. Juoksu tuntui hyvältä vaikka hiki tursui joka paikasta. 5km:n jälkeen siirryin letkan kärkeen ja jatkoin samaa vauhtia. Pian oli takana hiljaista ja kärkipaita alkoi lähestyä. 8km:n kohdalla sain Esan kiinni ja pian sen jälkeen tuntui, että hän kiristi vauhtia.

Puolimatkan huollossa päätin antaa periksi, että jaksaisin maaliin asti. Parin km:n jälkeen Esan paita ei enää vilkkunut edessä. Itselläni jalka tuntui aika raskaalta, mutta toisaalta tiesin juurakkoisimpien polkupätkien olevan kohta takana.

Helpommilla pätkillä juoksu alkoi taas maittaa ja loppukilometreillä ohittelin lyhyemmän matkan juoksijoita urakalla. Kameramiehelle jaksoin tuulettaa kilometri ennen maalia.

Maalissa ajassa 2.04.32 ja kuuluttaja kertoi minun voittaneen, whaat? Hetken kuluttua Esa tulee kertomaan, että hän oli eksynyt reitiltä ja oikaissut pari kilometriä. Harmillista!

Kisan jälkeiset 6 tuntia olivat kyllä aika tuskaisia, kotiinpäästyäni makasin horkassa sohvalla ja yritin tankata menettääni nestemäärää. Illan tullen olo normalisoitui. Ehkä tässä kisassa oli kuitenkin syksyn paras kulku. kroppa vaan joutui niin koville ja alla oli jo kaksi kisaviikonloppua reissuineen. Sitä en tiennyt vielä tässä vaiheessa.

Nuuksio Classic 42km, 5.9

Vapaa viikonloppu tuli tarpeeseen, sain juostua rauhallisia lenkkejä ja mäkiharjoituksia. Olo tuntui hyvältä ja keli oli muuttunut nopeasti syksyisen koleaksi. Kisareitti oli minulle uusi, toki olin kartalta reittiä tutkinut ja tiesin 10-20km:n välin olevan kaikkein hitain. Ajattelin, että puolimatkaan pitää vetää rauhassa ja sen jälkeen kiristää, jos siltä vielä tuntuu.      

                                                                                              

Siinä eksymislisäke:(

        

Kummallinen kisa heti alkukilometrien jälkeen, juoksin yksin. 6km:n jälkeen ei näkynyt ketään edessä eikä takana. Ekassa huollossa (10km) täytin lötkön ja jatkoin kohti hitaampia polkuja. Tuijottelin silmät sirrillään

reittimerkintöjä ja yritin pitää vauhdin rentona.

Edestä kuului aina välillä kellon kalkatusta, josta päättelin edellä olevan porukkaa reilun minuutin päässä.

Sitten yhtäkkiä 17km:n jälkeen T-risteys eikä mitään reittimerkkejä. En tiennyt kääntyäkö vasemmalle vai oikealle, tietysti olisi pitänyt sännätä heti takaisin, mutta oli kevyt paniikki päällä. Ja ei, en ladannut gpx-reittiä kelloon:( lopulta ymmärsin lähteä takaisin ja saavuin reitille juuri Maija Hakalan vetämän letkan eteen. Aikaa kului n 4 min.

Kohta maalissa

Pienessä adrenaliinipöllyssä juoksin hetken liian kovaa, kunnes sain pari juoksijaa kiinni ja jäin siihen rauhoittumaan. Tiepätkän alkaessa 22 km:n kohdalla kiristin ja sain seurakseni vain nuoren norskinaisen, joka aina kompuroidessani ohitti minut ja päästi hetken kuluttua taas keulaan. Ehkä hänelläkin reitin seuraaminen oli työlästä. 28-33 väli oli raskasta, mutta viimeisen huollon (33km) jälkeen piristyin ja jatkoin matkaa yksin seuralaisen hyytyessä. Viimeinen vitonen otti koville, pannutin useamman kerran ja kilometrit etenivät hitaasti. Lopulta kuitenkin maalivaate näkyi ja 4 h tuli kuitenkin alitettua selvästi. Vähän harmitti, kun eksymisen aikana ohi meni sopivaa vauhtiseuraa. BTTF 2/4 selvitetty.

Towertrail 22km, 17.9

Muutama väsynyt päivä meni selvitessä Nuuksion maratonista, mutta ohjelmassa oli kuitenkin mäkireeniä fillarilla, lenkkeilyä ja suunnistusta. Viikko kisan jälkeen polkulenkillä tuntui jo tosi hyvältä. Olin luvannut suunnistaa ikämiesten SM-viestissä 11.9, joten siinä meni vapaa viikonloppu.

Aulangon starttivalla

Hienoa oli tavata taas tuttuja lajissa, jonka parissa on vierähtänyt jo 45 vuotta. Kis asujui mainiosti ja joukkueemme pokkasi kultamitalit kaulaan.

Seuraavalla viikolla yritin juosta 2x2km kovaa testireitillä. Kello kertoi totuuden, kova vauhtikestävyys on aika kaukana viime vuoden tasosta. Ei ihme sinänsä, kun kesä meni kuntoutuessa ja sen jälkeen olen panostanut vain jaksamiseen, vauhtihan siinä kärsii.

Hetkeä ennen starttia otetussa kuvassa näkyy hymyilevä ukko, taas on päästy 

Alamäessä saa olla tarkkana

viivalle asti. Eka kilometri on mulle vaikea, pitäisi heti lähteä reippaasti puskemaan nousuun. Parin kilometrin jälkeen löytyy porukka, josta alan pikku hiljaa napsia kovan alkuvauhdin hyydyttämiä miehiä. Takaa kuuluu puuskutusta ja kyselen, että onko kiire ohi. Ei kuulemma ole, viimeksi tuli aloitettua liian reippaasti. 6km:n jälkeen kaveri suhauttaa tiellä ohi ja epäilen kaveria Kalliokuuseksi. Hetken päästä vedän pannut ja toinenkin veljeksistä ohittaa minut.

 Takalenkillä jono venyy ja tahti on sopivaa, kunnes edestä kuuluu huuto. T-risteys, eikä opasteita missään. U-käännös ja kiroilua, miten h...tissä voin eksyä toisessa polkukisassa peräkkäin. reilun 3 min. pummin jälkeen takaisin reitille ja nyt maltilla ilman happovetoja. Jono kasaantuu ja siirryn kärkeen. Muutaman kilsan päästä pudotan vauhtikarkin ja kurvaan nappaamaan sen maasta. Mika K siirtyy kärkeen ja kiristää vauhtia. Ennen toista huoltoa saan porukan kiinni ja suhautan samantien ohi. Kuvan alamäessä ohittamastani porukasta kaveri laskettelee minut kiinni.

Jaksan puskea loppunousuja kohtuuhyvin, mutta toisen kaatuilun jälkeen Riku saa minut kiinni ja menee tornin alamäessä heittämällä ohi. No, ylämäessä puntit tasaantuvat. Sama kissahiiri ohittelu jatkuu viimeiset kilometrit ja loppusuoralla onnnistun niistämään loppukirivoiton. 

Aika 1.53.17/8.sija jää 6min viime vuodesta, ihan kunnon mukainen suoritus, ilman eksymistä olisi voinut juuri pystyä 1.50 alitukseen. BTTF 3/4 done.

Ei oo helppo reissu tiedossa

Vaarojen maraton 43km, 1.10

Jalat tuntuivat palautuneilta jo seuraavana päivänä. Tarkoitus oli juosta 2 mäkireeniä ja yx pitkä ennen Kolin reissua. Keskiviikon mäkireenin jälkeen polven takana jomotti oudosti. Samoin pe pitkällä Västerbyn upeilla poluilla oikea polvi jomotti viimeisen tunnin. Jätin toisen mäkireenin tekemättä, hieroja pehmitti koipia ja minä toivoin parasta.

Reissu Kolille sujui mukavasti kuskeja vaihdellen, kiitokset Topille, Susannalle ja Esalle mukavasta matkaseurasta. Perillä numeron nouto ja gps-mötikkä mukaan liiviin. Siinä olisi omaisille hyvää aikuisviihdettä la-päivälle. Iltakävelyt Pielisen rannalla upeassa kelissä ja sitten hermostunutta oleilua mökillä.

Aika heikosti nukutun yön jälkeen muut mökkiläiset lähtevät 65km:n starttiin pari tuntia ennen minua. 

Hyvät eväät

Syön rauhassa aamupalan ja pakkaan tavarat liiviin. Arvon taas vaatetuksen kanssa, luvassa on +5-7 ja sadekuuroja. Valitsen trikoot ja kerraston paidan, jos sataisi vettä pidempään, niin meitsi jäätyy.

Kisapaikalla löydän istumapaikan käytävältä, jossa on kovia menijöitä höpisemässä. Tsekkailen muiden asuvalintaa ja totean, että samoilla mennään. Käyn vähän kävelemässä ja vasta 10min ennen lähtöä aloitan verkan. Vähän hölkkää ja koordeja, muutama venytys ja viivalle. 

Siellän onkin jo tuttuja. 2 x Kalliokosken ja Esa Lehden kanssa jutellaan porukassa juoksusta. Niinhän siinä alussa mennään, kuten kuvasta näkyy. Itse kiristän Mäkrän nousussa 5km:n kohdalla ja ajattelen ottaa vähän etumatkaa ennen alamäkeä. Ketään ei kuitenkaan kuulu alamäessä, joten tiepätkän jälkeen jatkan matkaa yksin. 10km jälkeen Jauholanvaaralla alkaa tasainen pulina kuulua takaa ja muutaman km:n jälkeen sama porukka juoksee minut kiinni. 

Sauvakävelijän koura

Letkajenkkaa

Mika kyllästyy vauhtiin ja häipyy nopeasti horisonttiin. Ennen venepätkää kiristän sen verran vauhtia, että varmistan itselleni venepaikan jonottamatta. Huollossa otan molemmat lötköt täyteen ja kilometrin päästä joukko on taas kasassa. 

Ryläyksen nousun alkaessa huomaan, että oma ylämäkijuoksu ei tunnu enää vahvalta. Porukka hajoaa, kaksi kaveria pudottaa minut ja kaksi muuta jää minunkin vauhdistani. Jaksan kyllä juosta useimmat nousuista, mutta tunne on sellainen, että tasaisilla pitäisi pystyä parempaan vauhtiin. Ei vaan pysty. Alan miettimään vaan tasaisella vauhdilla maaliin selviämistä. Sieltä se Ryläyksen näkötorni lopulta ilmestyy näkyviin. Saan alamäessä väsähtäneen kisailijan kiinni ja pannuta samantien kunnon kuperkeikat, polvessa jomottaa, mutta matka jatkuu. Vastaan tulee yllättävän paljon retkeilijöitä, miten he pysyvät pystyssä, kun itsellä tekee tiukkaa ilman rinkkaakin. Toiset nupit vedän katsojien riemuksi ja siinä loukkaan säärtä.

Viimeiset metrit

Tielle päästyäni mietin, että nyt on reilu kymppi maaliin ja pahimmat polut on takana. Toisessa huollossa 34km:n kohdalla näen edessä oman sarjan juoksijan ja innostun puskemaan selkää kiinni. Hitaasti se lähestyy ja laskuissa aina vähän etääntyy. Pitkässä nousussa kohti Pientä-Kolia pääsen jo 50m päähän slovakkipojan selästä. 

Sitten napsahtaa ekan kerran. Muistan vieläkin tarkasti, että olin juuri Mäkränahon niityn yläosassa, kun vihlaisi. Juoksu muuttui sipsutteluksi ja konkkaamiseksi. Paha-Kolin portaissa vedin nelivetoa molemmat kädet kaiteessa. Alamäki meni hiljaa ja varovasti sipsutellessa. Miesten 65km voittaja suhahti ohi vähän ennen laskettelurinteitä. Ajattelin jo, että kyllä tästä selvitään, kun rusahti kunnolla. En pystynyt varaamaan painoa jalalle ja katsojien kannustuksesta huolimatta vauhti ei kiihtynyt.

Pyysin katsojia auttamaan, halusin tukevan karahkan, jonka avulla pääsisin jatkamaan. Keskeyttäminen kävi mielessä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää. Otin vain yhden kepin ja lähdin klinkkaamaan polkua alamäkeen. Jalan muljahtaessa kipu oli sietämätön ja

Vuosi paketissa

ohijuoksijat kyselivät tilanteesta. Pikku hiljaa onnistuin pääsemään alatielle ja siellä oli lisää kannustajia. Tiellä vauhti jo melkein 12min/km ja Pielisen ranta näkyi jo. Katsoin kellosta, että 5 h alitukseen oli vielä melkein 30min aikaa. Mä muuten yritän päästä maaliin alle 5 tunnissa.

Nousun alkaessa tajusin, että mä tarvin kaksi keppiä. Etsiskelin vähän aikaa ja löysin yhden tosi hyvän ja toisen kelvollisen. Polveen ei ylämäessä sattunut läheskään yhtä paljon ja käsissä oli voimaa tallella. Sain jopa muutaman puolimatkan juoksijan kiinni ja sauvoin ohitse.

Lähestymislätkän nähdessäni tiesin, että pääsen maaliin ja alle 5 tunnissa. Maalivaatten jälkeen muutama helpotuksen tippa vierähti poskelle.

BTTF 4/4 2022 suoritettu ja 6.sija kokonaiskisassa. 

Näin vajaat neljä viikkoa myöhemmin oikean polven kuntoutus on käynnissä, magneettikuvassa näkyi repeämä kierukassa. Pyöräily, kuntosali ja kävely tiellä sujuvat jo, mutta vielä on matkaa ensimmäisiin juoksuaskeliin. 

Kiitokset kaikille kanssajuosseille upeista kokemuksista, tutuille ja tuntemattomille hienosta kannustuksesta. Ensi vuonna on juhlavuosi, silloin pyörähtää käyntiin 60.vuosi. Mutta se on ihan uusi tarina.