Koukkupolvi kompuroi eli tarinaa Buff Trail Tourista 2021, osa 2 Bodum Trail

 Bodum Trail

Palautuminen Karhunkierrokselta oli hankalaa, koska oikea polvi oli takaosasta tosi kipeä. 4 päivää meni täyslevossa särkylääkettä ja kylmää käyttäessä. Ke kävin kokeilemassa pyöräilyä, mutta polvi ei tykännyt siitä yhtään. To kokeilin hipsuhölkkää ja yllätys yllätys, se sujui kivuttomasti. Nyt oli 9 päivää aikaa Bodumin trailiin. Ehdin tehdä kaksi hyvää, mutta lyhyttä polkujuoksulenkkiä (1.05-1.30) ja sitten vain toivoin parasta.

Reitti oli tuttu viime syksyn kurakelistä ja nyt oli luvassa kuivat polut sekä hyvä juoksusää. Viivalla oli lähes kaikki Suomen parhaat polkujuoksijat, koska kisassa oli tarjolla kiinnitys Golden Trail-lippuun. Pääsin lähtemään kisaryhmässä Karhunkierroksen sijoituksen perusteella. Ajattelin etukäteen, että pystyn parantamaan viime syksyn aikaa muutaman minuutin jonnekin 1.47-1.48 pintaan. Kärkiryhmässä lähdöstä paras hyöty oli siinä, ettei joutunut mihinkään ohitusongelmiin.

Heti paukusta ryhmä venyi jonoksi, jonka häntäpään valvojaksi jäin suosiolla. Juoksu sujui rennosti omaan tahtiin. Juoksuliiviä ei ollut mukana, olin suunnitellut käyttäväni järjestäjien kolmea juomapistettä ja mukana oli vain 2 geeliä. Homma sujui suunnitellusti, geeli naamaan 100m ennen juomapistettä ja sitten rauhassa kävellen muki vettä päälle. 7km:n kohdalla sain ekan kärkiryhmän miehen selän näkyviin ja niin tuli taas morjestettua Ottoa, joka maalissa sanoi aloittaneensa taas liian kovaa.

Puolimatkaan tullessa kuulin kuulutuksesta, että naisten kärki oli jo ihan lähellä (lähtivät 2min perään). Ajattelin, että voisin hypätä hetkeksi peesiin. Annastiina Erkkilä sieltä tietenkin tuli, mutta jostain syystä malttoi juosta pari kilometriä mun perässä. Yritin seurata, mutta askel askeleelta eroa kertyi. Uudella pätkällä oli mukava alamäkiosuus, jossa yhtäkkiä huomasin tavoittavani Annastiinaa. Tieosuudella siirryin kärkeen, koska tiesin, että tulevalla polkupätkällä 16-18km on teknistä pätkää, jossa jään selkeästi tuolle kevyelle polkukiiturille.

Viimeisen juoman jälkeen Annastiina yhtäkkiä hyppää reitiltä sivuun ja ymmärrän, että vatsa on huonossa kunnossa. Taaperran järvenrantapolulla hetken omaan tahtiin, kunnes olemme jälleen peräkkäin. Väistyn sivuun ja päästän Erkkilän kärkeen. Sen jälkeen katselen loittonevaa selkää ja yritän kyllä puristaa kaikkeni, ettei näköyhteys katkeisi. Jaksan mielestäni hyvin ja viimeiselle tiepätkälle tullessa katson, että 1.45 alitus on tosi lähellä. Kaverit kannustaa loppumatkalla, mutta ihan ei veto riitä. 1.45.06 ja 17.sija.

Kuva: Rami Valonen

Kuva: Poppis Suomela

Kirjoitin tuoreet tunnelmat Stravaan näin: Baana hienossa kunnossa, keli vähän hiostava. Maltoin lähteä aika rauhallisesti, kun kisaryhmän hevoset häipyi horisonttiin. Takalenkille pääsin Anna-Stiinan peesiin ja pystyin rimpuilemaan siinä melkein maaliin asti. Hienoa oli katella sellaista kevyttä askelta. Mutta siis itseltä ihan max suoritus. Toisaalta vähän haikeaa, kun tietää, että se aika ei tuosta enää ikinä parane. Mutta jos mentäis ilolla tästä eteenpäin.

Ja näinhän se on, kokemus oli upea. Mutta vääjäämättä vuodet vierivät ja vauhti tuskin tästä paranee. Nautin jokaisesta vuodesta, kun vielä pystyn juoksemaan!

Kuva: Rami Valonen